SEKALAISET
SUOSIKKINI!

Siirry novelliosastolleni napsauttamalla kuvaa!

Oluissa on eroa

  • Olen saksalaisen venhäoluen ystävä. Tummat Fransiskaner ja Erdinger ovat suosikkilistani kärjessä. Lagereissa suomalaiset oluet ovat varsin hyvälaatuisia. Samoin Tšekin tasavallassa valmistetaan kelpo lagereita. Parhaimmat voimakasaromiset, jopa yli kymmenprosenttiset oluet tulevat Belgiasta.

  • Mikä sitten vehnäoluissa vetoaa?

  • Tiedän monista ystävistäni, että he suorastaan inhoavat kyseistä olutta. Osa heistä kuitenkin nauttii hämäläistä perinnejuomaa, sahtia (tai kiljua). Maussa sahti ja venhäolut todella muistuttavat toisiaan. Minusta vain sahti sen tyyppisenä juomana kuin sitä tarjoillaan on aivan liian voimakasta.

  • Olut on mielestäni parhaimmillaan 5-8 tilavuusprosenttisena. Sahdin valkoviinimäiset alkoholiprosentit latistavat tämän maakuntajuoman makua. Mikäli ehdottomasti haluaa tuhdimpimpaa kuin voimakkaat oluet, ainakin minä ohittaisin sahdin ja etsiytyisin suoraan viinien pariin.

  • Vehnäoluiden saatavuus on edelleenkin maassamme melko heikkoa. Järvenpään Rivoli on keskisen Uudenmaan harvoja vehnäolutpaikkoja. Helsingin rautatieaseman Pullman Barista löytyy myös vehnäoluita, joskin tämän paikan ehdoton valtti ovat erivahvuiset lagerit eri puolilta maailmaa. Lokakuussa 2001 avattiin uusittuna Helsingin Kruununhaassa vanha kulttuuriravintola Savanna. Sinne kannattaa myös suunnata askeleensa, mikäli sameat vehnäoluet kiinnostavat. Samoin kannattaa katsastaa Ravintola Kappelin alakerta Helsingissä. Kappeli tarjoaa monien olutmerkkiensä lisäksi aitohämäläistä käymistilassa olevaa sahtia suoraan pöytiin.

    • Kummallisia asioita

  • Oletko koskaan ollut seurassa, jossa et haluaisi olla. Väännät juttua väkisin aiheista, jotka eivät kiinnosta sinua tippaakaan. Ja sitten yhtäkkiä tilanne muuttuu: alat viihtyä, sitä paremmin mitä useamman drinkin olet kumonnut sisuksiisi.

  • Olet siis reippaasti huppelissa, joka voisi sanoa, että sinulla on "nakit silmillä". Aamulla heräät tuntemattomassa paikassa, joka osoittautuu makuuhuoneeksi.

  • Tuntematon naisääni huutaen kyselee, juotko kahvin maidolla vai ilman. Ajatukset harhailevat ja päässä jyskyttää. Ja vaikka tila onkin itseaiheutettua, ei se oloa yhtään helpota. Ääni väristen ilmoitat tulevasi aamiaiselle, kunhan olet saanut puettua päällesi. Mutta missä vaatteet ovat? Eivät ainakaan sängyn alla; laskeutuminen polville saa aikaan vihlovan tunteen jaloissa.

  • Ei aikaakaan kun nainen saapuu ovelle ja ihmettelee tulosi hitautta. Hän ilmoittaa, että vaatteesi ovat kuivumassa. Hän oli kuulemma pannut ne pesukoneeseen aamulla, koska ne olivat haisseet oksennukselle.

  • Siinä sinä katsot naista nolona, pelkkä peite uumallasi. Havaitset naisen huvittuneen ilmeen, kun hän tutkailee sinua. Sitten hän ottaa vaatekaapista pinkinvärisen kylpytakin, jonka hän heittää sinulle. Hallittu koppi tiputtaa peitteen maahan ja huomaat olevasi nainen.

  • Eikä aamu olekaan enää aamu, on myöhä ilta, etkä ole oikein varma oikeasta päivänmäärästäkään. Varmaa on vain se, että minkääntyyppinen ruoka ei sinulle maistu, oli se sitten aamiainen tai illallinen.

  • Tämä untako vain oli - vai totisinta tottako tämä on? Vaikea sanoa, mutta välillä unet ovat aivan todentuntuisia ja jäävät mieleen vielä herättyä. Ihmismieli on siitä kummallinen elin, ettei se koskaan tavallaan nuku. Mieli on maailmankaikkeuden ikiliikkuja, ja mikäli hindujen sielunvaellusoppia on uskominen, me kaikki olemme ikuisuusolentoja, alinomaisessa kierrossa olomuodosta ja paikasta toiseen.

  • Tämä panee mietityttämään! Tai sitten ei.

    • Pintajännityksen
    poistamiseen

  • Mies kuolla kupsahti. Hän oli ollut isossa firmassa tietohallinto-osaston sisällöntuottaja.

  • Piru houkutteli häntä asettumaan osakesijoittajien helvetin osastoon.

    • - Varmaankin haluatte ensin hiukan kokeilla, ennen kuin teette lopullisen ratkaisunne? Ikään kuin punnita sijoituksenne arvoa etukäteen, piru virkkoi lipevästi.

    - Mielelläni, mies vastasi.

  • Hän asettui taloksi. Ja katso: tarjoilu oli mitä ylenpalttisinta, huoneet upeat ja loputtomasti miellyttäviä ajanviettotapoja tarjolla. Mies oli onnensa huipulla, hänellä oli sairaan hyvä olo.

  • Muutaman päivän kuluttua piru saapui tiedustelemaan, oliko mies jo tehnyt ratkaisunsa.

    • - Minä jään tänne, mies julisti pontevasti, tämähän on hieno paikka. Minä totisesti kuulun tänne.

  • Seuraavana aamuna hänet herätettiin aamuvarhaisella raskaaseen työhön, ruuasta oli tuskin tietoa ja huvitusten sijasta hänet pakotettiin kuuntelemaan loputtomia pörssikatsauksia. Mies tunsi itseään huijatun ja kutsui pirua.

    • - Mitä tämä merkitsee, hän uhosi, kaikki on aivan toisenlaista kuin eilen. Minua on petetty, mies raivosi.

  • Piru hymyili imelästi:

    • - Ei suinkaan, herra hyvä. Eilen te olitte vieras. Tänään te asutte täällä. Meillä kutsutaan tällaista toimintaa pintajännityksen poistamiseksi: ensin me huijaamme herkkäuskoisen hupsun niin sekaisin, että tämä kuvittelee tulleensa paratiisin, loppu on sitten yhtä helppoa kuin poimisi marjoja koriin. Meistä on täällä helvetissä aina yhtä ihanaa huomata, kuinka te elävässä elämässä tulosta tehneet henkilöt onnistutte sijoituksissanne näin huonosti. Te sijoitatte itsenne poikkeuksetta vierastalomme kusisimpiin mestoihin.

    - Ah-haa, mies päästeli suustaan ja kirosi tyhmyyttään.


    Rikas mies ja hänen
    kolme poikaansa

  • Vanha mies ja hänen oppilaansa kävelivät järven rannalla. Läheisestä kylästä kuului riitelevien ihmisten ääniä, jotka repivät illan hiljaisuutta. Vanha mies istuutui rantakivelle ja hänen oppilaansa asettuivat hänen ympärilleen.

  • Mies sanoi:

    - Jumalan valtakunta on tällainen. Eräällä miehellä oli kolme täysikasvuiseksi ehtinyttä poikaa. Hän antoi kullekin heistä suuret pellot, joista he voisivat hankkia elantonsa. Hän sanoi lähtevänsä kaukaiseen maahan ja palaavansa vasta pitkän ajan kuluttua heitä tapaamaan.

    - Koska isä oli rikas, ja miehiä odotti suuri perintö, kukin heistä halusi osoittaa, että isä rakasti juuri häntä ja jättäisi juuri hänelle koko valtavan perintönsä. Koska pojilla ei ollut isästä muuta tietoa kuin ne pellot, jotka he olivat tältä saaneet, he vertasivat vuosittain sadonkorjuunsa tuloksia keskenään.

    - Mutta jokainen peltososuus tuotti viljaa vaihtelevasti, ja miehistä jokaisella oli hyviä ja huonoja vuosia. He kerskuivat toisilleen korjanneensa enemmän satoa kuin olivat todellisuudessa saaneet. Vaikka he vaurastuivat, he olivat hiljaa mielessään pettyneitä korjaamaansa satoon.

    - Vuosien kuluttua heidän isänsä palasi kaukaisesta maasta. Hän tuli ahkerien, katkeroituneiden ja keskenään riitaantuneiden poikiensa luo ja näki, miten nämä elivät. Kukin heistä halusi olla varma, että isä palkitsisi juuri hänen ahkeruutensa suurella perinnöllä. Isä huomasi, että pojista jokainen ajatteli näin ja vieläpä kuvitteli hänen jättävän toiset pojat perinnöttömäksi.

    - Isä vastasi: "Ne pellot, jotka te minulta saitte, ovat teidän tekojenne kaltaiset, mutta teidän ajatustenne kaltaista omaisuutta minulla ei ole. Jokainen teistä on ansainnut tehdä työtä, saada elantonsa ja olla onnellinen. Kukaan teistä ei ole ansainnut sitä, mitä kuvittelee saavansa.

    - Niin isä jätti pojilleen viljeltäviksi ne samat pellot, jotka oli heille aikoinaan antanut ja lähti taas kaukaiseen maahan palatakseen pitkän ajan kuluttua katsomaan, mitä hänen pojilleen kuuluu.

  • Kerrottuaan tämän vertauksen vanhus kohottautui seisomaan ja käveli oppilaidensa kanssa illan viileydessä kohti kylää, josta vieläkin kuului riitelevien ihmisten huuto.


    • Klikkaamalla nuolta pääset
    esittelysivulleni